Tähän tulen keräämään ajatuksia ajankohtaisista ja maailmanmenosta - eli sitä sun tätä, mitä mielessä liikkuu.

7.4.2017 Vaalien loppusuoralla

Asiasanat: vaalityö, päivätyö, perhe, arki, riittämättömyyden tunne

Kirjoitin tämän kirjoituksen omille julkisille Facebook -sivuilleni (www.facebook.com/lehtovaaraminna) eilen torstaina. Tänäänkin olin pari tuntia tapaamassa ihmisiä - tällä kertaa Linnanmaan Prisman edessä. Tarjosimme makkaraa, ja itse jaoin tulitikkuaskejani ja Marianne-karkkeja. Olipa taas todella mukavia kohtaamisia! Kiitos kaikille!

Tässä tuo eilinen teksti:

Itse ammennan itselleni uskoa ja energiaa juurikin mm. niistä kohtaamisista, joita olen saanut kokea. Päivätyö on kuitenkin hoidettava hyvin ja perheen arkikin etenee vaaleista huolimatta. Eli vaikka riittämättömyyttä tunnenkin, niin kokonaisuuteen olen tyytyväinen.

No, joka tapauksessa tänään Rotuaarilla sen reilun tunnin ehdin seistä, ja täytyy sanoa, että jostain kumman syystä aina kuitenkin olen kulkeutunut kohdakkain ilahduttavien kohtaamisten ja juttutuokioiden ääreen. Tuokiot voivat olla lyhyitä tai hieman pidempiä - ja niistä saa virtaa ja energiaa:

Tänään keskustelin mm. parin lääketieteellisessä opiskelevan nuoren miehen kanssa, sekä kahden tämän tai viime kevään abiturientin kanssa. Mukavia keskusteluja ja hienoja ajatuksia - ehkäpä jopa tulevaisuuden kuntapäättäjien kanssa - kuka tietää...?!

Minulta myös kysyttiin Rotuaarilla, kuinka tosissani olen tässä kampanjassa. Vastaustani ei tarvitse miettiä hetkeäkään: OLEN TOSISSANI!!!

Jännitys tiivistyy ja syke nousee - pian tiedetään miten tässä käy...

Mukavaa loppuviikkoa kaikille! Muistathan tutustua kotisivuillani minuun, taustoihini ja teemoihini tarkemmin.

30.3.2017 Sopivasti sykettä Ouluun - taustaa vaalilauseestani

Asiasanat: syke, vaalilause, vaalislogan, minun Ouluni

"Sopivasti sykettä Ouluun". Miksi tämä?

Lähtökohtana oli se, että en tällä kertaa kokenut omimmaksi itselleni mitään "inhimillisyyselinvoimakuntalaisenasiallaturvataankaikkipalveluttehdäänhyväkaupunki" -sanahelinää. Ja nyt tahdon korostaa, että tällä en MISSÄÄN NIMESSÄ halua loukata ketään, enkä kenenkään iskulauseita! Itse en vain ollut tällä kertaa sillä "fiiliksellä" liikkeellä. Parina edellisenä vuonna lauseeni oli juurikin sen tapainen ("Ahkeralla työllä, suurella sydämellä").

Nyt halusin jotain räväkämpää (liekö kapinointia keski-ikäistymistä vastaan...?

Syke sanana tuntui kovin monipuoliselta. Sykettä on sydämessä, elämässä, liikunnassa, musiikissa - ja ennen kaikkea minun ihannekaupungissani. Nimenomaan SOPIVASTI sykettä. En minäkään halua olla jatkuvasti sykkeen keskellä. Nautin rauhallisista kävelylenkeissä koiran kanssa metsässä. Siihen ei suurta sykettä tarvita.

Lue lisää iskulauseeni tausta-ajatuksista, sekä minulle tärkeistä teemoista välilehdeltä: Minnan Oulu

23.3.2017 PALUU KOULUN PENKILLE!

Asiasanat: Isovanhempien päivä, sukupolvien kohtaaminen, kiitollisuus

Toimin apulaisjohtajana Pöllönkankaan yhtenäisperuskoulussa Oulussa. Siirryin tähän tehtävään vajaa kaksi vuotta sitten luokanopettajan tehtävistä. Yhä edelleen opetan, mutta minulla ei ole omaa luokkaa - opetan eri oppiaineita useammalle luokalle.

Olen suunnattoman ylpeä koulumme henkilökunnasta! Enkä koskaan kyllästy sitä sanomaan! Henkilökuntamme paneutuu työhönsä suurella sydämellä ja rautaisella ammattitaidolla. Välillä saamme jopa toinen toisiamme toppuutella - myös omasta itsestä ja jaksamisesta pitää muistaa pitää huolta!

Tämä päivä oli vain yksi esimerkki opettajakuntamme tarmosta ja innokkuudesta. Koulumme 2-luokkalaiset viettivät tänään isovanhempien päivää. He olivat kutsuneet oppilaiden isovanhempia kouluun koko päiväksi - opiskelemaan lastenlasten kanssa. Isovanhempia oli paikalla niin paljon, että heistä riitti myös "lainaan" niille lapsille, joilla isovanhepia ei paikanpäällä syystä tai toisesta ollut. Yhdessä opiskeltiin mm. äidinkieltä ja matematiikkaa - uuden opetussuunnitelman mukaisin työtavoin.

Eräs isoäiti oli tuonut mukanaan oman vanhan kouluesiliinansa. Sitä ihastelimme yhdessä - ja sitä olivat muutamat tyttöoppilaat saaneet myös kokeilla päälleen. Keskustelimme jo siitä, että syksyn Suomi 100 - tapahtumaan saisimme lainaan isovanhempien vanhoja tavaroita. On hienoa käydä eri sukupolvien välistä keskustelua - meillä on paljon annettavaa ja opittavaa toinen toisiltamme!

Sekä lapset että isovanhemmat olivat silminnähden innostuneita päivän kulusta. Opettajien suut olivat myös hymyssä onnistuneen päivän päätteeksi. Innostus myös tarttui minuun ja muuhun henkilökuntaan! Itse imin kasapäin energiaa niistä muutamista kohtaamisista ja kättelyistä, joita sain koulun käytävillä kokea.

Lämmin kiitos kaikille Pöllönkankaan koulun 2-luokkalaisten isovanhemmille, jotka pääsitte tänään käymään koulullamme!

INKLUUSIO JA ERITYISRYHMÄT - MOLEMPIA TARVITAAN! (Yleisönosastokirjoitukseni sanomalehti Kalevassa 14.3.2017)

Asiasanat: Pisa-tutkimus, kouluviihtyvyys, inkluusio, erityisopetus, jaksaminen

Suomessa on viime vuosina pohdittu syitä heikentyneisiin Pisa-tuloksiin. Syitä on varmasti useita, eivätkä tulokset kerro koko totuutta koululaitoksesta, lasten ja nuorten osaamisesta tai vaikkapa kouluviihtyvyydestä.

Koulumaailma on kovasti muuttunut, ja muutoksessa on myös paljon hyvää! Nykypäivän lapset ja nuoret ovat karkeasti yleistäen avoimempia, rohkeampia ja suvaitsevaisempia kuin itse olin vastaavassa iässä. Myös mm. erilaisiin oppimistyyleihin ja oppilaiden osallistamiseen kiinnitetään enemmän huomiota. Koulujärjestelmämme saa yhä ansaittuja kehuja. Kouluilla vierailevat kansainväliset kollegat ihailevat mm. oppilaiden ja opettajien välistä avointa ja toisia kunnioittavaa vuorovaikutusta ja välittämisen kulttuuria. Asioita, joista voimme olla ylpeitä!

Inkluusion myötä suomalaisessa koululaitoksessa on haluttu suoda kaikille oppilaille mahdollisuus opiskella ns. ”tavallisessa” luokassa – riippumatta siitä minkälaisia erityisiä tarpeita oppilaalla opinnoissaan on. Suvaitsevaisuuden näkökulmasta onkin hienoa, että lapset ja nuoret kohtaavat koulussa erilaisia ihmisiä ja oppijoita. Inkluusiotarvetta tulisi kuitenkin katsoa aina yksilöllisesti.
Joku hyötyy paljon enemmän ja on paljon tasapainoisempi esimerkiksi pien- tai erityisryhmässä. Myös opettajan/ohjaajan jaksamisesta pitää huolehtia – se heijastuu kuitenkin aina myös lapsiin.

Inkluusio toimii paremmin, mikäli se tuo mukanaan tarvittavat tukitoimet, kuten lisää koulunkäynninohjaajaresurssia, tarpeeksi pieniä ryhmäkokoja ja jakotunteja. Valitettavan usein näin ei kuitenkaan tapahdu.

Ystäväni, KT/kasvatuskouluttaja Liisa Ahosen viisaita sanoja lainatakseni: ”Aitoa erilaisuuden hyväksymistä ei ole se, että kaikki lapset opiskelevat samassa ryhmässä. Aitoa erilaisuuden hyväksymistä on oivaltaa, että mikä soveltuu yhdelle lapselle, ei välttämättä sovellu toiselle. Kaikille lapsille aidosti avoimia luokkia tarvitaan, mutta niiden rinnalle tarvitaan myös erityispedagogisesti painottuneita pienryhmiä.”

MINNA LEHTOVAARA
luokanopettaja/apulaisjohtaja
hyvinvointilautakunnan jäsen
kuntavaaliehdokas
(kok.)
Oulu

14.2.2017 YHTEINEN PONNISTELU KANNATTAA (yleisönosastokirjoitukseni sanomalehti Kalevassa ystävänpäivänä)

Asiasanat: yhteinen ponnistelu, yhteistyö, kansalaisvaikuttaminen

”Ei tavallinen ihminen voi tehdä mitään.” Eivät asiat kuitenkaan muutu miksikään.” Aina välillä kuulee kommentteja siitä, että tavallinen kuntalainen ei voi vaikuttaa mihinkään. Onneksi kuitenkin todisteita väitettä vastaan putkahtaa silloin tällöin julkisuuteen.

Uusi Talvikankaan monitoimitalo avasi ovensa 9.1.2017. Pian sen jälkeen koululla vietettiin avoimien ovien iltaa. Silloin minäkin pääsin katsomaan uuden koulun hienoja tiloja – uuden opetussuunnitelman mukaisia avoimia ja muunneltavia oppimisympäristöjä. Hienolta näytti! Kaikkein suurimman iloin minulle kuitenkin tuottaa katsoa omaa lastani, joka iloisesti taivaltaa tuohon uuteen kouluun, huikaten mennessään: ”Meillä on mahtava koulu!”

Vihdoinkin! Tämän saavuttamiseksi on kuitenkin vaadittu paljon – rehellisesti sanottuna liiankin paljon: lähestulkoon ja vähintäänkin ne ”perinteiset” verta, hikeä ja kyyneleitä. Mutta ennen kaikkea paljon yhdessä tekemistä ja yhteistyötä. Harva pystyy vaikuttamaan asioihin yksin – mutta
yhteistyöllä ja yhteen hiileen puhaltamalla saattaa käydä niin, että raskaskin laiva alkaa pikkuhiljaa kääntyä ja sammaloituneet kivet pyöriä, kuten Korvensuoran suuralueella kävi. Alueen koulut henkilökuntineen, vanhempaintoimikunnat, asukasyhdistys, luottamushenkilöt eri puolueista, sekä muut aktiiviset henkilöt saivat tämän aikaan yhdessä. Eli kyllä – yhteistyöllä yksikin ihminen voi
vaikuttaa! Koskaan ei kannata menettää uskoa yhdessä vaikuttamiseen. Vaikka se kieltämättä voi välillä olla hidasta ja tuskaistakin.

Kuntavaalit lähestyvät. Juuri nämä vaalit ovat keino vaikuttaa meitä lähinnä oleviin, eli oman kunnan asioihin. Silti, ihmeellistä kyllä, edellisten kuntavaalien äänestysprosentti oli koko maassa vain 58,3.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että presidentinvaaleissa koko maan äänestysprosentti oli 72,8.

Karrikoiden voisin sanoa, että olemme oikeutettuja ”yleiseen purnaamiseen” ainoastaan silloin, jos olemme äänestäneet – eli ilmaisseet oman mielipiteemme ja pyrkineet sitä kautta vaikuttamaan. Vielä ehtii lähteä itsekin mukaan ehdokkaaksi. Vielä ehtii liittyä jonkun ehdokkaan tiimiin. Ja ennen
kaikkea – vielä ehtii hyvinkin tehdä päätöksen: ”Tällä kertaa minä aion äänestää!” Sillä kyllä – sitä kautta asiat voivat oikeasti muuttua!

Minna Lehtovaara
varavaltuutettu,
hyvinvointilautakunnan jäsen (kok.)

12.2.2017 TUNTEIDEN VIIKONLOPPU

Asiasanat: Rehellisyys, FB:n Puskaradio, Anna hyvän kiertää

Tämä viikonloppu on ollut varsinainen tunteiden vuoristorata. On ollut ala- ja ylämäkeä, surua ja epätoivoa – mutta onneksi tässäkin seikkailussa oli onnellinen loppu.

Kaikki alkoi ihanasta perjantai-illasta, jolloin lähdimme ystäväni kanssa elokuviin paikalliseen elokuvateatteriin. Kävimme katsomassa ”La la land”-elokuvan, joka on ehdokkaana peräti 14 eri Oscar-gaalan kategoriassa. Elokuvasta tykkäsin kovasti. Menin sinne tosi odottavalla kannalla. Muutamat tuttavani varoittelivat minua, että ei kannata mennä suurin odotuksin – ”saatat pettyä”. Yritin siis välttää odottamasta jotain suurta... En tiedä onnistuinko, mutta tykkäsin elokuvasta kovasti! Ehkä oma musiikillinen historiani mm. jazz-musiikin kuuntelemisessa auttoi fiilistelemään tunnelmaa. La la land on hyvän mielen elokuva, ja osasin tietyissä kohtauksissa hyvinkin samaistua roolihenkilöiden kohtaloihin.

Eli tämä pätkä viikonloppua oli sitä positiivista. Mutta elokuvan jälkeen alkoi tämän ”tosielämän draaman” epätoivon ja surun hetket: kadotin kännykkäni! Kävimme elokuvan jälkeen lyhyen (vesilasillisen verran) käynnin paikallisessa pubissa. Suunnatessani sieltä kotiin huomasin kännykkäni
kadonneen. Etsin autoni ympäristöstä, autosta sisältä, ja ajoin vielä takaisin elokuvateatterille Tuiraan. Ei merkkiäkään puhelimesta! Kotona yritin paikantaa puhelinta paikannusohjelman avulla – en onnistunut siinäkään. Olin todennäköisesti jossain vaiheessa vahingossa poistanut tuon paikannusohjelman kännykästäni. Seuraavana päivänä jatkoin etsimistä: soittelin elokuvateatteriin
– kävinkin siellä. Soitin pubiin. Tutkin auton läpikotaisin (tulipa samalla siivottua auto tarkasti).

Menetin jo uskoni, kunnes sain hyvän vinkin, laittaa asiasta ilmoitus Facebookin ”Puskaradio Oulu”-yhteisöön. Itseasiassa kuuluin aiemmin tähän ryhmään, mutta reilu vuosi sitten erosin ryhmästä. Olin harmissani ryhmässä olleista negatiivisista kommenteista, sekä faktatiedon vääristämisestä. Halusin kuitenkin vielä kertaalleen yrittää viedä viestiä eteenpäin tässäkin ryhmässä, ja liityin ryhmään uudestaan. Olisiko joku rehellinen ja ihana henkilö ehkä löytänyt puhelimeni? Ja uskokaa tai älkää, näin kävi! Nuori ihana nainen oli poiminut puhelimeni talteen kadulta ja Puskaradion avulla ”löysimme toisemme”! Hänkin oli laittanut puhelimestani ilmoituksen Puskaradioon. Mahtavaa huomata, että rehellisyyttä on yhä olemassa!

Kun kävin puhelimen tänään reilun vuorokauden kadoksissa olon jälkeen hakemassa, en voinut muuta kuin halata ja kiittää tätä löytäjää! Pienen pussukan sisältöineen vein hänelle myös kiitokseksi. Nyt on semmoinen ”anna hyvän kiertää” –olo! (Tiedättehän senkin elokuvan? Kannattaa katsoa sekin!) Puskaradiossakin aion toistaiseksi pysyä – tehdään sinnekin semmoinen ”hyvä voittaa pahan” ja ”positiivisuus voittaa negatiivisuuden” –ilmapiiri! Siinä ainakin tavoitteeni!

5.2.2017 POHJOIS-SUOMEN OPETTAJAINPÄIVÄT

Asiasanat: OPI-päivät 2017, koulutus, kuntavaalit

Pohjois-Suomen Opettajainpäivät olivat viikonloppuna.
Osallistuin päiville sekä luentoja kuuntelemalla, että Kokoomuksen osastolla päivystäen. Meillä oli ständillä hieno vetonaula, polkupyöräarvonta. Samalla saimme kerättyä hyviä ajatuksia tärkeistä kuntavaaliteemoista. Kiitos niistä!

Opi-päivien ehkä tärkein viesti erityisesti kuntavaaleihin liittyen oli se, että nämä vaalit tulevat olemaan mitä suurimmissa määrin koulutusvaalit. Kun sote siirtyy pois kunnilta, liittyy kuntien tehtävistä yli puolet koulutukseen.

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen korosti, että kaikki puolueet ovat olleet leikkaamassa koulutukselta. Hän halusi painottaa, että mikään puolue ei voi vaalikampanjassakaan väittää olleensa siinä mielessä toisia parempi. Mutta lähtökohtana toki on, että koulutuksesta leikkaaminen ei enää jatku.

Myös muutama viikko sitten olleella Educa-messuilla olleessa paneelissa kaikki puolueiden edustajat olivat sitä mieltä, että koulutuksesta ei voi enää leikata. Petteri Orpon kommentoi: ”Lupaan sen, että tulen tekemään aivan kaikkeni, että koulutuksesta ei enää jouduta leikkaamaan.”

Tästä lähtökohdasta minäkin näihin vaaleihin lähden!

1.1.2017 HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2017!

Asiasanat: Presidentin uuden vuoden puhe, politikointi, puhumisen taito, osallisuus, vastuu

Hyvää uutta vuotta 2017!
Kuuntelin tänään Suomen tasavallan presidentin juhlapuheen. Täytyy sanoa, että mielestäni meillä on erittäin hyvä presidentti! Hän puhuu hyvin, ja asiaa! Vaikka politiikan parissa olenkin, niin en pidä ns. ”politikoinnista”. Tällä tarkoitan hieman kärjistäen sitä, että monet poliitikot tuppaavat sanomaan sanottavansa melko ”pitkän kaavan mukaan” – käyttäen kylläkin hienolta kuulostavia sanoja, vertauksia ja korulauseita, mutta loppujen lopuksi se asian sisältö jää melko suppeaksi. Joskus sitä ydintä on jopa hankala hienolta kuulostavien lauseiden takaa löytää.
Olenko kenties vain kateellinen, koska en itse osaa niin hienosti puhua? Voi toki olla niinkin. Totta kai olisi hienoa osata puhua hienosti. Hoksata asiat nopeasti, ja vastata toisen sanomisiin hauskasti ja terävästi. Minulla on mm. työkavereissani ihmisiä, joilla on tämä taito. Heitä on mahtava kuunnella!

Joka tapauksessa politiikassa pidän itse melko suorasta ilmaisusta. Valtuustosalissakin omasta mielestäni voitaisiin hieman puheiden sisältöjä tiivistää – päästäisiin nopeammin asiaan. Miksi toistaa pitkän kaavan mukaan, hieman eri sanoin jo äsken sanottu asia, kun nopeampaa olisi vain
myöntää, että edellinen puhuja puhui asiaa, ja olen siinä samaa mieltä. Se ei ole itseltä pois – kehua toista, ja yhtyä hänen mielipiteisiinsä. Vaikka edellinen puhuja olisikin esim. toisesta puolueesta.

Voin rehellisesti sanoa, että minä itse olen enemmänkin tekijä, kuin jahkaaja - enemmän kuuntelija, kuin puhuja. Mutta onneksi meitä kaikkia tarvitaan – niin politiikassa kuin elämässä yleensäkin.

Suomen tasavallan presidentin puheessa yhdeksi ydinasiaksi nousi osallisuus. Meidän pitäisi saada kaikki ihmiset mukaan. Yhdessä tekemisen ajatus on terapiaa kaikille: meillä on yhteiset tavoitteet, yhteinen maa – yhdessä saamme aikaan myönteistä yhteenkuuluvaisuutta. Presidentti toi puheessaan esille myös pahoinvoinnin. Jos ihminen voi pahoin, on hänen vaikeaa olla iloitsemassa, ja rakentamassa tätä maata. Presidentin sanoja lainatakseni:
”Sinä voit hyvin, kun kukaan ei voi pahoin.” Hän kehottaa ”auttamaan minkä voit”. Jokainen voi kuitenkin presidentin mukaan kokea olevansa vastuussa tästä yhteisestä maastamme, ja hyvinvoinnistamme. Mutta jokainen toimikoon omien voimavarojensa mukaan: ”Tunne kohtuudella vastuusi – edes omasta itsestäsi. Siis tee minkä kykenet.”

Siitä meille hyviä ohjeita näin uuden vuoden alkaessa. Tämä on hieno vuosi – Suomi 100 vuotta! Toivotan mahtavaa juhlavuotta meill kaikille!

Iloitkaamme ja nauttikaamme siitä!