LEVYLISTALLA

Tämä on leikkimielinen sivu, johon kerään itselleni ajankohtaisi, ja jollain tavalla tärkeitä tai mielenkiintoisia levyjä, kappaleita, konsertteja, näytelmiä, elokuvia, tai muita kulttuurialan tuotoksia. Kuten jos omassa esittelyssäni kirjoitin, musiikki ja kulttuuri on tärkeällä sijalla omassa elämässäni.
Tiedän, että tämä ei liity millään tavalla politiikkaan, mutta ei kaiken tarvitsekaan liittyä - eikä elämän olla liian vakavaa!

Oma kulttuurimenneisyyteni alkoi jo lapsena. Lauloin erilaisissa kuoroissa: Saarijärvellä asuessani lauloin Väinö Viitasalon lapsi- ja nuorisokuorossa. Jyväskylän aikanani lauloin Ákos Papp:in johtamassa Keski-Suomen Terveydenhuolto-oppilaitoksen kuorossa (josta tuli myöhemmin Naiskuoro Pulssi). Oulun vuosinani olen laulanut Tuiran Kamarikuorossa, jota ovat omana kuoroaikanani johtaneet Leena Hyvönen ja Risto Laitinen. Summa Summarum: olen saanut kunnian laulaa aivan huippu-kuoronjohtajien alaisuudessa! Lämmin kiitos siitä heille kaikille!

Soittohistoriani käsittelee piano-opintoja kansalaisopistossa ja Konservatoriossa lapsuudessani. Hieman kokeilin myös poikkihuilun soittoa. Olen opettajaopinnoissani suorittanut sivuaineopintoina musiikin ja liikunnan opinnot (eli opiskellut niitä hieman normaalia enemmän), sekä myöhemmin myös suorittanut englannin sivuaine- ja aineenopettajaopinnot. Musiikin sivuaineopinnoissa minun piti valita joku orkesterisoitin, jota treenasin normaalia enemmän. Minun valintani oli lyömäsoittimet. Sen vuoksi soitan yhä oman työpaikan "opebändissä" rumpuja. Ja aina kun musiikkia kuuntelen, kiinnitän automaattisesti huomiota lyömäsoitinpuoleen.

Toinen asia, johon kiinnitän hieman erityisemmin huomiota, on eri kappaleiden bassokuviot.
Ehkä kaikista oudointa omalla musiikkiurallani on ollut kuuluminen yläasteikäisenä Saarijärveläiseen punk-bändiin. Olin siinä ainoana naisena, soittimenani basso. Syy tähän kuvioon oli melko yksinkertainen, eikä ihan rehellisesti sanottuna liittynyt millään tavalla omiin musiikillisiin lahjoihini basson soitossa! Bändin pojat tiesivät, että meidän talosta löytyy basso (jota isoveljeni osasi soittaa!). Se taisi olla ainoa syy, jolla sain paikan bändistä. Eli heidän kaveripiirissään ei tainnut muilta bassoa löytyä. Soittaakaan ei paljon tarvinnut osata... Meillä oli ihan oikea bändin harjoitustila keskustassa. Olihan se melko polleaa kuulua bändiin - ja vielä paikkakunnan punk-genren piireissä suosittujen bändinjätkien kanssa! OI NIITÄ AIKOJA!

Mutta näillä taustatiedoilla siis: tervetuloa kurkkaamaan Minnan "levylautasta"! Nämä eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä, mutta laitan uusimman biisin aina ylimmäksi - ja kappaleen viereen päivämäärän, jolloin olen kyseistä kappaletta kuunnellut.
Saat ilomielin ehdottaa minulle omasta mielestäsi hyviä kappaleita, bändejä jne. Ehdotuksen voit lähettää joko sähköpostitse, tai näiden sivustojen yhteydenottolomakkeen kautta. Kiitos!

- Elokuva: Hidden Figures - Varjoon jääneet, 26.3.2017

Helsingin kulttuurimatkallamme kävimme myös elokuvissa - ja elokuvan jälkeen HAM:ssa (Helsinki Art Museum / Helsingin taidemuseo).

Elokuva oli koskettava - eikä vähiten siksi, että se perustui tositapahtumiin. Pääosissa olivat mustaihoiset naiset, jotka työskentelivät Yhdysvaltojen ilmailu- ja avaruushallintovirasto NASAssa. Ja koska tapahtumat sijoittuivat 1960-luvulle, on sikäläistä arkipäivää rotuerottelu ja naisten sortaminen. Elokuvan päähenkilöt, värilliset afroamerikkalaiset naiset toimivat NASAssa matemaatikkoina, ja tekevät huippuhienoa työtä, vailla ansaitsemaansa arvostusta. Onneksi nämä vahvat naiset saavat asioita pikkuhiljaa muuttumaan, ja puskivat itsensä läpi harmaan kiven. Onhan tuon maailman rotuerottelu ihan uskomatton vääryys. Ja siihen päälle sitten vielä naisen heikko asema sikäläisessä yhteiskunnassa.

Hattua nostan niille naisille, jotka jaksoivat kyseenalaistaa sikäläistä maailmanmenoa!

- Helsinginkaupunginorkesteri: Kirka-musikaali (Peacock-teatteri,) 25.3.2017

Olin viikonloppuna "kulttuurimatkalla" pääkaupunkiseudulla. Minulla on sisaruksia kolme: siskoni asuvat Espoossa ja Lontossa, veli Turussa. Aika-ajoin yritän ehtiä vierailemaan kaikkien heidän luonaan. Ja näiden vierailujen yhteyteen on aina mahtava yhdistää jotain kulttuuripitoista ohjelmaa.

Peacock-teatterissa kävimme katsomassa Kirkan elämää käsittelevää musikaalia. Täytyy sanoa, että olihan taas ihan huippuhienoa esittämistä! Taitavia laulajia ja näyttelijöitä. Hienoa musiikkia. Sopivasti huumoria, mutta myös erittäin koskettavia ja surullisiakin hetkiä. Suosittelen kaikille!

Taas kerran tuli mieleen, että liian aikaisin päättyi tämänkin taiteilijan elämä. Samoin kuin hänen isoveljensä Sammy Babitzinin aikoinaan. Sammyn traagisen auto-onnettomuuden muistan hämärästi lapsuudestani - vaikkakin taisin olla tuohon aikaan vain n. 5 -vuotias. Onnettomuus tapahtui kun Sammy seurueineen oli matkalla Saarijärvelle (josta siis minä olen kotoisin), Kukonhiekan tanssilavalle esiintymään. Tuon onnettomuuspaikalla olevan sillan olen monet kerrat ylittänyt, ja hyvin usein olen sitä ylittäessäni muistanut tuon surullisen tapahtuman. Isosiskoni kuuntelivat Babitzineja, ja lauantaina musikaalin jälkeen muistelimme Kirkaa ja Sammyä katselemalla siskojen tekemiä leikekirjoja artistien elämästä, ja kuuntelemalla Kirkan vanhoja äänitteitä.

- Oulu Sinfonia: Harry Potter in Concert, kapellimestarina John Jesensky. 2.3.2017

Olin nuorimman poikani kanssa tässä mielenkiintoisessa konsertissa, jossa siis katsottiin "Harry Potter ja Viisasten kivi" - elokuva aidon sinfoniaorkesterimusiikin säestämänä. Olihan se ihan huippu-kokemus. Välillä tuli ihan epätavallinen olo, kun elokuvaan uppoutuneena hoksasi, että musiikki todellakin tulee "livenä"! Ja miten mahtava musiikki! Ja miten mahtava, iso orkesteri! Ja kaikki ne musiikin nyanssit, jotka nousivat tässä liveversiossa erityisesti esiin. Kyllähän tämä oli ihan paras keino mm. tutustuttaa lapsia ja nuoria sinfoniaorkesterin pariin. Minunkin 11-vuotiaani jaksoi innokkaasti katsoa ja kuunnella koko pitkän tilaisuuden loppuun saakka! Innolla jäämme odottamaan seuraavan Harry Potter -elokuvan vastaavaa konserttia!

- OOPPERA: Neljäntienristeys - Oulun kaupunginteatteri, Oulu Sinfonia. Alkuperäisteos: Tommi Kinnunen. Sävellys: Tapio Tuomela. Libretto: Sami Parkkinen. Kapellimestari: Erkki Lasonpalo. - 20.1.2017

Oli hienoa saada Ouluun taas ooppera. Tämä oli minun katsomistani oopperoista harvinaisen moderni. Aiemmat ovat olleet perinteisempää tyyliä. Olen lukenut kirjan jo sen ilmestymisen aikoihin, mutta hyvin kirjan tapahtumat tässä oopperassa nousivat esille ja mieleen. Kaikkein päällimmäisenä ihailun kohteena olivat näyttämölliset ratkaisut: esim. kuinka kuolema kuvattiin kauniisti ja vaikuttavasti. Myös melko yksinkertainen lavastus oli erittäin toimiva ja vaikuttava. Kaipaamaan jäin parempaa äänentoistoa erityisesti loistavien solistien osalta, joiden ääni jäi minun mielestäni liiaksi orkesterin varjoon. Orkesteri oli loistava, ja sävellys myös, mutta minun makuuni äänenvoimakkuudet eivät olleet balanssissa. Hienoa, että libretto näkyi yleisölle näyttämön yläosassa.

- KIRJA Marja Korhonen: Häivähdyksiä - erityinen elämäni - 14.1.2017

Luin tämän kirjan jo aikaa sitten, ja nyt on vain pakko mainostaa kirjaa tässäkin yhteydessä, ja kehottaa teitä kaikkia kirja lukemaan. Marja Korhonen on kirjoittanut kirjan otsahiirellä. Marjan tarina on koskettava – hän sai aivorunkotukoksen, josta hoitovirheen vuoksi seurasi neliraajahalvaus
ja puhekyvyn menetys – eli ns. Locked in-oireyhtymä. Marjo on asiasta huolimatta jatkanut elämäänsä vahvalla, huumorintajuisella ja säkenöivällä tavalla. Nykyisin hän kiertää luennoimassa itselleen tärkeistä asioista, kuten esim. koulukiusaamisen ehkäisemisestä. Koulutukseltaan ja ammatiltaan Marja on erityisopettaja.

Marjan uusi kirja, Sydämeen tatuoitu, julkistetaan virallisesti Jyväskylän Kirjamessuilla 26.3. Olen siitäkin jo tehnyt ennakkotilauksen suoraan Marjalta. Suosittelen! marjakorh@gmail.com


- KYN (Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajat): Jos minä puhuisin sinulle - 14.1.2017

Olen laulanut elämäni aikana useissa kuoroissa. Kuorolaulu on aina ollut mieleistä minulle – erityisesti laulajan näkökulmasta. En ole sooloilija laulamisessa(kaan) – yhdessä tekeminen / ja yhdessä laulaminen on minulle ”se juttu”. Tunnustan kuitenkin, että kuorojen cd-levyjä en ole kovin usein ostanut. Nyt tein kuitenkin poikkeuksen, ja hankin itselleni Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajien (KYN) uusimman levyn: Jos minä puhuisin sinulle.
Kuulin ja luin siitä etukäteen kehuja ja hyviä arvosteluja, ja täytyy sanoa, että levy on hyvä.

Pidän myös jazz-musiikista, ja tämän levyn kappaleet ovat jazzahtavasti sovitettuja, vaikka eivät alkuperäisesti olekaan jazz-musiikin genreä. Kuoron mukana levyllä soittaa trio, johon kuuluu saksofoni, kontrabasso ja lyömäsoittimet. Kannattaa vierailla kuoron kotisivuilla: www.kyn.fi

Levyltä kuuluu laulajien yhtenäisyys ja äänten heleys. Se on miellyttävää kuultavaa. Ei ihme, että kuoro on saavuttanut monia palkintoja ja tunnustuksia erilaisissa kuorokisoissa ja -tapahtumissa ympäri maailmaan.

Kuoron nykyinen taiteellinen johtaja on musiikkineuvos Kaija Viitasalo, joka on asunut nuoruudessaan Saarijärvellä, kuten minäkin. Muistan kun Viitasalon perhe muutti Saarijärvelle – hetkessä he saivat virkistettyä pienen kaupungin musiikkielämän huimalle tasolle. Hänen isänsä Väinö Viitasalo oli yksi Saarijärven musiikkimaailman sieluista. Lauloin itsekin Väiskin kuoroissa.

- TUURE KILPELÄINEN JA KAIHON KARAVAANI: Kanna mukanasi unelmaa - 1.1.2017

Tämä kappale sopii hyvin tähän vuoden ensimmäiseen päivään! Uusi vuosi, uusi alku, uudet kujeet, uudet unelmat, uusi mahdollisuus. Olen nähnyt Kilpeläisen karavaaneineen vain yhden kerran "livenä". Se tapahtui marraskuussa Oulu-hallissa Pikkujoulu Piknik-tapahtumassa. Tuure Kilpeläinen oli illan ensimmäinen esiintyjä. En tiedä johtuiko siitä, kun ihmisiä ei vielä ollut ihan ääriään myöten ja tungokseen asti, ja pääsimme melko lähelle lavaa, eli tunnelman keskipisteeseen: Minun mielestäni Tuure oli illan paras esiintyjä. Erittäin miellyttävä kokemus kaikin puolin!

Tässä kappaleessa on myös hyvä sanoma:

Kanna mukanasi unelmaa, sille pieniä lantteja heitä.
Kanna mukanasi unelmaa, sillä unelmat kantavat meitä.
Kanna mukanasi unelmaa, älä sen laulua peitä.
Kanna mukanasi unelmaa, sillä unelmat kantavat meitä.

Näinhän se on!


- BEYONCÉ: Halo - 29.12.2016

Minulla oli ilo olla Beyoncén konsertissa viime kesänä Tukholmassa. Täytyy myöntää, että en ollut ennen sitä kovin paljon hänen musiikkiaan kuunnellut. Toki joitakin biisejä tunsin. Olin konsertissa lähinnä tyttäreni toiveesta. Mutta samalla täytyy myös myöntää, että kokemus oli huikea.
Kaikki oli niin suurta ja ammattimaista. Jokainen pieni yksityiskohta oli tarkkaan mietitty. Erittäin viihdyttävä kokemus! Eikä epäilystäkään siitä, että maailmanluokan ammattilaiset olivat asialla!

Beyoncé:n musiikkia kuunnellessa tulee aina mieleen kesä ja Tukholma & Friends - areena!


- THE EAGLES & BILLY JOEL - 14.12.2016

Minulla on soittolista, jossa on sekaisin sekä The Eaglesin, että Billy Joelin kappaleita. Molemmat ovat minulle mieleisiä - kappaleet ovat ajattomia, kauniita, koskettavia - sekä melodioiltaan että sanoiltaan.

Näiden kahden artistin/bändin kappaleita kuunnellessa tulee hieman erilaiset tunnetilat mieleen.

The Eagles vie minut mielikuvissani täältä talvipakkasten keskeltä kesään: aurinko paistaa, laineet liplattavat, ja lasista löytyy raikasta kesäjuomaa. Suosikkeja Eaglesilta ovat mm. Take It Easy, After The Thrill Is Gone, Hole In The World, Desperado ja Hotel California.

Billy Joelin kuunteleminen saa aikaan mielikuvan hämyisestä pubista, jossa soittaa the "Piano man" - yksi Billy Joelin lembikappaleistani. Muita suosikkeja ovat mm. Honesty ja Leningrad. Piano on yksi lempisoittimistani - ja on huippua kuunnella, kun joku osaa sitä rennosti, letkeällä meiningillä soittaa!

Suomen Billy Joel on ehdottomasti Jore Marjaranta! Olen muutaman kerran kuullut hänen esittävän artistin kappaleita. Ja olen kovasti tykännyt!


- QUEEN: Bohemian Rhapsody - 11.12.2016

Tätä kappaletta olen kuunnellut ahkerasti nyt parina viimeisenä päivänä. Syynä tähän luonnollisesti ajankohtainen X-Factor UK, jossa suomalainen ja oululainen (Oulunsalosta lähtöisin oleva) Saara Aalto on pärjännyt huippu-hienosti! Hän lauloi osan tästä kappaleesta X-Factor -Finaalin ensimmäisessä osassa lauantaina 10.12., eli tätä kirjoittaessani eilen. Duettoparina Saaralla oli itse Adam Lambert, ja esitys oli mielestäni huikea. Adam otti esityksessä hienosti Saaran huomioon, ja pari oli kaikin puolin taidoissaan ja loistossaan tasavertainen!
Olen seurannut Saara Aallon taivalta koko X-Factor UK:n kisan ajan. Olen istunut kaikki lauantai- ja sunnuntai -illat netin äärellä, ja seurannut kaikki ohjelmalähetykset alusta loppuun. Nyt viimeviikkoina lähetykset on onneksi saatu Suomen televisioonkin - kiitos SUB televisiokanavan.
Olen alusta asti uskonut Saaran menestykseen - ja myös ennen tätä kisaa. Hän vain osaa kaiken niin hyvin. Hän on lahjakas, mutta myös ahkera harjoittelija. Hänen esityksiään katsoessani ei tarvitse jännittää hänen onnistumisensa puolesta. Niin huikean varma laulaja ja esiintyjä hän on. Mutta silti, hän on myös tämän kisan aikana kehittynyt esiintyjänä. Uskon, että kokemus ja hänen saamansa tuki ja palaute on vaikuttanut tähän. Hän saa nyt olla oma itsensä - se näkyy rentoutena. Hän silminnähden nauttii siitä, mitä hän tekee!

Saara ansaitusti voittaa kisan, sitä mieltä minä olen! Hän on ehdottomasti kisan paras laulaja ja esiintyjä, hän on kehittynyt ja mennyt eteenpäin. Hänen esityksensä ovat nautittavaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Sen vuoksi Saara ansaitsee voiton!